Ruoppaus
Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta.
Rannan ja vapaan veden välinen kasvillisuus estää eroosiota ja pidättää valunnan tuomia ja pohjasedimenttiin varastoituneita ravinteita. Vesikasvit ja niiden pinnalle kiinnittyneet levät sitovat osan vapaan veden ravinteista ja voivat rajoittaa kasviplanktonin liiallista kasvua. Vesikasvustot ovat tärkeitä kalojen lisääntymisalueita ja vesilintujen ruokailu-, pesimis- ja levähdysalueita. Ne tarjoavat myös suojapaikkoja leviä syöville vesikirpuille.
Vähäinen umpeenkasvu kuuluu matalien järvien luontaiseen kehitykseen, mutta ihmisen toimintojen vuoksi muutos on monin verroin nopeampaa kuin luonnontilassa. Kasvillisuuden poistolla tavoitellaan järven virkistys- ja maisema-arvojen parantumista, umpeenkasvaneissa salmissa, jokisuissa ja luusuoissa voidaan lisätä veden virtausta ja parantaa osaltaan myös veden laatua.
Vesikasveja poistamalla voidaan edesauttaa järvellä liikkumista, uimista ja kalastusta. Ylitiheän kasvillisuuden poisto voi olla tärkeää myös kalojen ja lintujen elinolojen turvaamiseksi. Niitto on tavallisin vesikasvien poistoon käytettävistä menetelmistä. Se soveltuu hyvin ilmaversoisten kasvien, kuten kortteen, kaislan ja ruo'on, vähentämiseen. Leikkaamalla ruovikko kahdesti kesän aikana voidaan ravinteita saada talteen 1,5-kertainen määrä verrattuna kerran kesässä tehtyyn korjuuseen. Lumpeen ja ulpukan niitto tuottaa usein vaatimattomia tuloksia, koska niillä on juuristossaan runsaasti ravinteita uuteen kasvuun. Juurakoita voidaan poistaa haraamalla tai ruoppaamalla.
Tärkeän ekologisen merkityksen vuoksi kaikkien vesikasvien hävittämistä tulisi välttää. Vesikasvien liiallista poistoa on syytä varoa erityisesti ojien suistoissa ja peltovaltaisilla rannoilla, koska ne sitovat valumavesien ravinteita. Jos kasvit poistetaan, ravinteet ovat esim. levien käytössä.
Yleensä on parasta niittää laikuittain. Maisemallisista syistä niitto tehdään niin, että kasvillisuussaarekkeet ja avovesi vuorottelevat.
Laitteiston ja menetelmien on sovittava asianomaiseen vesistöön ja poistettavaan vesikasviin. Niittoihin on käytettävissä useita erilaisia soutu- tai perämoottoriveneisiin sopivia pieniä leikkuukoneita sekä isompia hydraulisia siipirataskoneita. Leikatun kasvimassan poisto on erittäin tärkeää niiton jälkeen.
Ilmaversoiset kasvit (esim. järviruoko, järvikaisla ja järvikorte)
Kelluslehtiset kasvit (esim. lumme, ulpukka ja uistinvita)
Uposkasvit (esim. ahvenvita, vesirutto, karvalehti) ja vesisammelet
Lue lisää Valonian kanssa yhteistyössä tehdystä vesikasvien poisto-ohjeista.
Erityisesti koneellisessa niitossa tulee huomioida lintujen pesimäaika. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihteessa. Ensimmäisenä vuotena niitto kannattaa tehdä kahdesti 3–4 viikon välein, lisäksi niitto kannattaa toistaa muutamana seuraavana vuotena. Tulevien kesäniittojen helpottamiseksi ruovikkoa on mahdollista niittää myös talvella jään päältä.
Talven jälkeen rantoihin ajautuvia kasvilauttoja ja muuta jätettä on hyvä kerätä vedestä pois joka kevät.
Lue lisää ruovikon vesileikkuusta.
Hyvin laajamittaiset niitot tarvitsevat vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastosta (AVI). Ole jo suunnitteluvaiheessa yhteydessä kuntasi ympäristötoimeen sekä ELY-keskukseen toimenpiteiden luvanvaraisuuden selvittämiseksi. Ilmoita vesikasvillisuuden niitosta ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle 30 vrk ennen niittoa. Ilmoita koneellisesta niitosta ELY-keskukseen.
Lisätietoa vesikasvien poistosta.