Laiduntavista lampaista tuli Hämeen linnan vetonaula

Kuva. Leena Lahdenvesi-Korhonen

Hämeen linnan valleilla kesäisin laiduntavasta lammaskatraasta on tullut suosittu nähtävyys, joka kiinnostaa kaikenikäistä yleisöä. Lampaita koirien kanssa paimentava Hertta Helkala tekee linnan vallien maisemalaidunnusta yrittäjänä. Alueen kulttuurihistoriallisen arvon takia se on tehtävä pieteetillä ja otettava huomioon myös alueen aktiivinen virkistyskäyttö.

Hertta Helkala on paimentanut lampaita Hämeen linnan valleilla kesästä 2015 lähtien. Lampaiden ensisijainen tehtävä on hoitaa maisemaa eli pitää niityt nätteinä syömällä kasvillisuus suihinsa. Yleisömagneetin roolin ne hoitavat suvereenisti siinä sivussa.

Hämeen linna ei ole mikä tahansa laidunalue. Se kuuluu Suomen tärkeimpiin keskiaikaisiin kivilinnoihin, ja sen vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Vuosisatojen aikana linna on palvellut maan hallitsijoita monessa eri tehtävässä, viimeksi vankilana.

Nykyään Hämeen linna toimii museona ja erilaisten tapahtumien pitopaikkana. Linnan ja sen maat ja mannut omistaa Senaatti-Kiinteistöt, ja toiminnasta sekä alueen antikvariaattisesta valvonnasta vastaa Museovirasto. Linna-alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, ja se on myös osa laajempaa, Vanajaveden laakson ja Aulangon valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Lisäksi linna on Hämeenlinnan kansallisen kaupunkipuiston ydin.

Vallien laidunala on 2300-3500 neliömetriä: ala vaihtelee hieman kesän rakennustyömaista riippuen. Maavallien alue ei ole niitä helpoimpia laiduntaa, sillä eläimille ei voi rakentaa varsinaista aitausta, ja myös yleisö lemmikkikoirineen saa vaeltaa siellä vapaasti. Kovin säikyille lampaille tällainen ns. aidaton laidunnus ei sovi.

– Yksi hyvä rotu tähän tarkoitukseen ovat norjalaiset rygja-lampaat: ne ovat sopivan kovapäisiä eivätkä hätkähdä vähästä, Helkala toteaa.

Katras koottava kaveruksista

Helkala huomauttaa, että valleille ei voi tuoda mitä tahansa lammaslaumaa, vaan 15–20 lampaan katras pitää rakentaa huolella. Lampaiden on kuuluttava samaan kaveriporukkaan ja oltava luonteeltaan tietynlaisia.

Ei riitä, että paimen tuntee lampaansa: myös koirien on tunnettava ne. Helkala korostaa, että paimenkoirien ja lampaiden keskinäinen kunnioitus ja yhteistyö ovat äärimmäisen tärkeitä onnistumisen kannalta.

– Meille maksetaan siitä, että lammas syö, ja se on tehtävä niin, että eläin tuntee olevansa turvassa. Koirien ja lampaiden on pystyttävä esimerkiksi nukkumaan laitumella vierekkäin, ja lampaiden on voitava luottaa siihen, että omat koirat puolustavat niitä vaaran uhatessa, Helkala tarkentaa.

Lampaat tuovat turisteja

Laiduntamisen tavoite Hämeen linnan valleilla on lisätä vallien alkuperäistä luonnetta ja luonnon monimuotoisuutta sekä koko alueen vetovoimaa matkailu- ja virkistyskohteena. Kummassakin tavoitteessa on onnistuttu hyvin.

Vallien korjaus- ja maisemanhoitotöiden suunnittelusta vastaava arkkitehti Sanna Ihatsu CasaCo Studiosta kertoo, että vallien kasvillisuus muistutti aiemmin rehevöitynyttä viidakkoa. Valleja hoidettiin niittämällä ne tiuhaan, mutta kaltevalla pinnalla sekä niitto että niittojätteen tarkka poistaminen oli hyvin työlästä.

Maisemanhoitosuunnitelmassa päätettiin siksi kokeilla laiduntamista niiton lisäksi. Maisema-asiantuntija Auli Hirvonen Etelä Suomen Maa- ja kotitalousnaisista löysi tehtävään Helkalan, joka uskalsi ottaa haastavan urakan vastaan.

– Lampaiden ansiosta vallit ovat nyt niittymäisemmät, ja niittovälejä on voitu harventaa, Sanna Ihatsu sanoo.

Laidunnus on käytössä myös muutamissa muissa Senaatti-Kiinteistöjen historiallisissa kohteissa, mutta Ihatsun tietojen mukaan vain Hämeen linnalla se hoituu paimenen ja paimenkoirien avulla.

– Meidät yllätti se, millainen matkailumagneetti lampaat ovat: iso ryhmä turisteja tulee linnalle niiden takia, hän huomauttaa

Lampaiden suosio näkyy esimerkiksi siinä, että linnan matkamuistomyymälän pehmolampaat viedään käsistä. Ihatsu arvioi, että potentiaalia sympaattisten laiduneläinten hyödyntämiseen matkailussa olisi enemmänkin, ja myös muut tahot kuten kaupunki voisivat hyödyntää niitä.

Koulutus tekee hyvän paimenkoiran

Hertta Helkalan tärkeimpiä työkavereita Hämeen linnan valleilla ovat paimenkoirat, joita on töissä kolme kerrallaan: yksi työntää ja toinen jarruttaa laumaa, ja kolmas ennakoi ja varmistaa tilannetta hankalissa paikoissa, kuten sillanohituksissa ja mutkissa.

Helkalalla koiria on neljä. Niistä vanhin on bordercollie Pöysti, joka jäi juuri eläkkeelle. Australian koolie Meena sekä sen ja Pöystin poika Luke ovat harjaantuneita paimenkoiria. Tuorein tulokas on kelpie Petu, joka vasta alkaa opetella työtään. Jokaisella on oma luonteensa ja roolinsa työyhteisössä.

– Paimenkoiran saa aika helposti paimentamaan vaistojensa varassa, mutta vaatii koulutusta, että sen saa tekemään töitä paimenelle. Se on kuitenkin kaiken perusta. Koska koira on paimenena taitavampi kuin ihminen, haastavinta tässä työssä on saavuttaa koirien silmissä sellainen asema, ett vaikka teen niiden mielestä joskus typeriä ratkaisuja, niin minua kannattaa kuitenkin totella, Helkala pohtii.

Ihan kylmiltään hän ei koiriensa kanssa lähtenyt lampaita laiduntamaan linnanvalleille, vaan eläinten välistä yhteistyötä harjoiteltiin ensin Lammilla. Kaikki ei mennyt kerrasta putkeen.

– Ensimmäisenä kesänä lampaat karkailivat ja niitä sai hakea milloin paloaseman pihasta, milloin Vääksyntien varresta, Helkala nauraa.

Pöysti johdatti lampaiden pariin

Laidunkausi kestää suurin piirtein toukokuusta syyskuuhun, ja muun osan vuodesta Hertta Helkala toimii yläkoulun opettajana kotikunnassaan Lammilla; lampuriksi hän opiskeli kymmenisen vuotta sitten Muuruveden maatalousoppilaitoksessa. Kiinnostuksen lampaisiin herätti Helkalan ensimmäinen paimenkoira Pöysti, joka nuorena oli aivan pitelemätön – sillä kun oli niin kova paimennusvietti.

Saadakseen energiselle koiralleen mielekästä tekemistä Helkala vei sen tilaisuuden tullen kokeilemaan lampaiden paimentamista eräälle maatilalle.

– Se oli minun ensi kosketukseni lampaisiin, enkä vielä erottanut edes lampaan päätä ja perää toisistaan. Koirasta sen sijaan näki, että kun se pääsi paimentamaan, palikat sen päässä loksahtelivat kohdalleen ja se rauhoittui, hän muistelee. 

Sittemmin Helkalan perhe muutti Lammin maaseudulle vanhalle maatilalle, jonne otettiin lampaita. Helkala opetteli paimentamista yhdessä Pöystin kanssa, ja arvioi tehneensä siinä lähes kaikki mahdolliset virheet. Koira kuitenkin opetti emäntäänsä.

– Pöysti oli niin kovapäinen ja itseriittoinen vahva uros, että se kesti sen, että minä en osannut ja olin siksi välillä epäjohdonmukainen ja epäreilu ohjaaja. Se kuitenkin sieti sen ja halusi tehdä minulle töitä, Helkala sanoo.

 Ja kuulemma Pöysti on jopa pelastanut emäntänsä hengen muutamaan otteeseen.

– Esimerkiksi kerran kaadoin lampaille aidan yli laariin kauraa, jolloin 60 lammasta ryntäsi samaan aikaan laarille: aita ja ne 60 lammasta sen mukana kaatuivat päälleni. Minulta meni taju, mutta Pöysti työnsi lampaat pois, Helkala kertoo.

Hankkeet kiinnittävät huomion maisemaan

Hertta Helkalan kokemuksia paimenyrittäjyydestä hyödynnetään Maa- ja kotitalousnaisten Paimennuspalvelut-hankkeessa, joka kehittää uusia toimintamalleja laiduntamiseen perustavaan maisemanhoitoon. Laiduntamisen tarve lisääntyy sekä maaseudulla että kaupungeissa, sillä luonnon monimuotoisuus vähenee maisemien pusikoitumisen ja vieraslajien leviämisen myötä.

Paimennuspalvelu soveltuu muun muassa kaupunkien ja seurakuntien avoimien viheralueiden sekä kulttuurihistoriallisten ja museokohteiden hoitoon. Sitä voidaan hyödyntää myös monenlaisissa yritysympäristöissä sekä maastoltaan erittäin vaikeissa hoitokohteissa.

Varsinaisen maisemanhoidon lisäksi paimennuspalvelu on hyvä tapa kirkastaa yrityksen imagoa, sillä laiduntavat ja hyvin hoidetut eläimet kiinnostavat ihmisiä. Paimennuspalveluista uutta yrittäjyyttä maiseman- ja luonnonhoitoon -hanketta rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto.

Maa- ja kotitalousnaisten Kylään maisemaan -hanke tekee tunnetuksi valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita sekä merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä Uudellamaalla. Tavoitteena on lisätä asukkaiden arvostusta oman maakunnan kulttuuriympäristöä kohtaan ja innostaa yrittäjiä hyödyntämään maisemaa toiminnassaan. Hanke järjestää muun muassa työpajoja, joissa pohditaan erilaisia tapoja tuotteistaa maisema ja verkostoidaan toimijoita keskenään.

Kylään maisemaan -hanketta rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskukset.

Teksti: Minna Nurro
Kuvat: Leena Lahdenvesi-Korhonen ja Sanna Ihatsu

 

Jaa

Palvelut