Sota ja sen jälkimainingit sävyttävät vuosikymmentä. Järjestöä tarvitaan huoltotyössä. Neuvonta edistää osaamista ja omatoimisuutta.

• Sotilaat saavat joulupaketteja ja perheet vihannesten siemeniä, lapsille tarjotaan kesäkoteja maaseudulla ja väsyneille äideille mahdollisuutta lomaan. Huoltoemännät tekevät kotikäyntejä. Pohjois-Suomen perheille hankitaan avustuksia.
• Neuvontaa tarvitaan paljon. Kudonta- ja kotitalousneuvojia koulutetaan pikaisesti lisää.
• Edesautetaan kotitalouden korkeimman opetuksen saamista Helsingin yliopistoon.
• Yhdistykset hankkivat tarvikkeita yhteiskäyttöön. Näin päästään hyötymään niin perunajauhomyllyistä, umpioimiskattiloista, mankeleista, puutarharuiskuista kuin kangaspuista.
• Osaamista ja omatoimisuutta edistetään kursseilla ja kilpailuilla. Olipa aiheena karjan puhtaus tai lastenhoito, syöpäläisten hävitys, puutarhan perustaminen, mansikkamaan hoito tai pellavan viljely, on uuttera opiskelu ja kilpailuissa pärjääminen kunnia-asia.
• Kotipuutarhoja ja omenapuita uusitaan sotavuosien kylmien talvien jälkeen. Säilöntää ja ruuanvalmistusta sekä kellareiden rakentamista opetetaan.
• Maaseudun perheiden toimeentulon turvaamiseksi kehitetään sivuelinkeinoja. Pitokokkikoulutukset alkavat.
• Maatalousnaisten laulu saa ensiesityksensä vuonna 1947.
• Vuosikymmenen lopulla jäsenmäärä ylittää 100 000 ja yhdistysten määrä 1 200. Kursseilla on yli 30 000 osallistujaa.

 ”Sodan jälkeisen asutus- ja rakennustoiminnan ollessa parhaillaan menossa maaseudulla ovat Maatalousnaiset kiinnittäneet erikoista huomiota pienkotien sisustuskysymykseen asettaen erikoisen sisustustoimikunnan asiantuntijavoimin etsimään sisustusratkaisuja nimenomaan ahtaisiin asunto-oloihin. Maatalousnaisilla on myös kertomusvuonna ollut oma sisustusosastonsa maaseudun sisustusnäyttelyssä.” - Maatalousnaisjärjestön toimintakertomus 1946